Tarja Tuovinen ja Sultan Mohammed pelastavat Pakistanissa

Kun leikkaussalihoitaja Tarja Tuovinen sai viime vuoden syyskuussa kutsun lähteä Suomen Punaisen Ristin lähettämän kenttäsairaalan mukana Peshawariin, Pakistaniin, ei hän miettinyt hetkeäkään.

- Tiesin kyllä, mihin olin menossa. Tilanne Peshawarissa on erittäin vaarallinen. Pommituksia on usein ja konekiväärien tulitus on jokapäiväistä taustaääntä kaupungissa. Eräänä päivänä pommi-isku osui moskeijaan 500 metrin päähän klinikastamme, Tuovinen kertoo.

Vaikka moni meistä miettisi kahdesti lähtöä keskelle rajua konfliktia, oli lähtö Peshawariin Tuoviselle pikemminkin tervetullut komennus.

- Olin ollut Peshawarissa Punaisen Ristin kenttäsairaalassa jo vuonna 1992. Etsin heti käsiini vanhan kollegani, Sultan Mohammedin, Tuovinen kertoo. Sultanista tuli Peshawarissa Tuovisen oikea käsi, joka koulutti, tulkkasi ja ohjeisti paikallisia työntekijöitä.

Suomen Punainen Risti lähetti Pakistaniin kenttäsairaalan, koska kiihtyvät taistelut vaativat yhä useampia uhreja Swatin alueella. Tuhannesta Suomesta lähtevästä laatikosta koostuvan sairaalan toimintaa pyörittää monikansallinen tiimi ammattilaisia, joista suurin osa on paikallisia.

Tavallinen sairaala teltassa

Kun Tuoviselta kysyy kenttäsairaalan tyypillisestä päivästä, kummastuu hän aluksi hieman.

- Kenttäsairaalan päivä on tismalleen samanlainen, kun tavallisen sairaalan tavallinen päivä. Aamulla lääkärit käyvät kierrolla ja sitten leikataan. Kenttäsairaala on kaikin tavoin täysin tavallinen sairaala. Se vain sattuu olemaan teltassa.

- Sitä paitsi, Punaisen Ristin kenttäsairaala on Peshawarin paras sairaala, Tuovinen toteaa ylpeyttä äänessään.

Telttaolosuhteet tekevät normaalista sairaalatyöstä kuitenkin tavallista haastavampaa. Vaihtelevat sääolot tekevät työstä ilmastoimattomassa teltassa joko äärettömän hikistä tai jäätävän kylmää. Myös vesihuolto on teltassa vaikeampaa ja sähkönsaanti epävarmaa.

Raskainta työssä ovat silti kovat kohtalot. Pahoin haavoittuneet lapset ovat vaikeita paikkoja myös kokeneelle leikkaussalihoitajalle. Noin 85% sairaalan potilaista on siviilejä; sivullisia, joilla ei ole mitään tekemistä taisteluiden kanssa.

- Lapsipotilaiden kivun näkeminen tuntuu kaikkein pahimmalta. Samalla juuri lasten ilo ja paraneminen auttaa parhaiten jaksamaan. Potilaan hymy on parasta, mitä tässä työssä on, Tuovinen kuvaa.

Peshawarin 60 potilaalle mitoitetussa kenttäsairaalassa on tällä hetkellä 100 potilasta.

Ensimmäisenä paikalla, viimeisenä läsnä

Nyt Tuovisen jo palattua Suomeen, toimii Sultan edelleen hoitajana sairaalassa.

- Niin kauan, kun sairaala on pystyssä, tulee Sultan olemaan siellä, Tuovinen toteaa ilmeisen tyytyväisenä. Hän on jättänyt oman työnsä luotettaviin käsiin.

Sultanin ja Tuovisen yhteistyö kertoo paljon Punaisen Ristin toiminnasta. Avun vievät perille aina paikalliset toimijat, joko vapaaehtoiset tai työntekijät. Koska auttajat ovat osa samaa yhteisöä avunsaajien kanssa, on Punainen Risti aina ensimmäisenä paikalla ja viimeisenä läsnä.

- Kaikilla Punaisen Ristin työtä tekevillä on toiminnan taustalla aina halu auttaa ihmisiä. Toiselle puolen maailmaa menevää apua on kuitenkin usein vaikea ymmärtää tai edes uskoa todeksi. Minä olen siinä mielessä etuoikeutettu, että saan tehdä tällaista työtä, jossa näen, miten ihmiset saavat apua, paranevat ja pääsevät jatkamaan elämäänsä.

Auta Tarjaa ja Sultania auttamaan! Tule kerääjäksi tai lahjoita.