Zimbabwessa ilmastonmuutokseen varaudutaan monin eri tavoin

Aikainen aamu, 30 astetta lämmintä, ja lehmien kellojen kilkatus. Bingassa, Luoteis-Zimbabwessa, on tänään merkittävä päivä. Zimbabwen Punainen Risti järjestää lehmille ennaltaehkäisevää hoitoa, jotta ne selviytyvät parin kuukauden päästä alkavan pitkän kuivan kauden ylitse. Lehmiä omistajiensa kanssa saapuukin tasaisena letkana paikalle.  

Masimpe Mudenda, 30, on yksi karjapaimenista, joka on saapunut aamutuimaan paikalle. Hän on silminnähden tyytyväinen, sillä hänen seitsemän lehmäänsä ovat juuri saaneet ennaltaehkäisevää hoitoa Zimbabwen Punaisen Ristin avulla.

–  Ilman näitä toimenpiteitä, lehmäni olisivat todella huonossa kunnossa – ne sairastuisivat, niillä olisi punkkeja ja loisia, Masimpe toteaa.

Ilmastonmuutoksen ja sen myötä voimistuneen El Niño -sääilmiön takia sateiden määrä on vähentynyt ja esimerkiksi Zimbabwessa on kärsitty kuivuudesta. Pahin kuivuus 35 vuoteen on koetellut eteläistä Afrikkaa.  

Tämä on toinen kerta, kun Masimpe on tuonut lehmänsä saamaan hoitoa. Ensimmäisen kerran hän toi ne ennen kuin sadekauden piti alkaa. Sateita ei kuitenkaan koskaan tullut.

–  Ilmastonmuutos on vaikuttanut yhteisöni elämään paljon. Esimerkiksi karjalla ei ole tarpeeksi vettä eikä ruokaa pitkittyneen kuivuuden vuoksi, Masimpe kertoo. 

Teemme yhteistyötä Zimbabwen ja Tanskan Punaisten Ristien kanssa ilmastonmuutoksen vaikutusten vähentämiseksi. Yli 14 500 ihmistä on saanut apua ja tukea noin kahden vuoden aikana.  

Lehmien lääkitseminen, uitto ja laskenta: vapaaehtoisen monet roolit

Ensimmäinen etappi on karjan lääkitseminen, jossa niille annettaan lääke ruiskulla suuhun.  Tämä tappaa mahdolliset loiset ja madot, jotta karja pystyy paremmin hyödyntämään sitä vähäistä ruokaa, jota on saatavilla. 

John Munenge, 50, on yksi Zimbabwen Punaisen Ristin vapaaehtoisista, joka on mukana lääkitsemässä lehmiä. 

John on toiminut Zimbabwen Punaisen Ristin vapaaehtoisena jo 6 vuotta.

– Halusin ryhtyä vapaaehtoiseksi, jotta voisin auttaa yhteisöäni. Olen äärettömän onnellinen, kun saan auttaa ihmisiä toimimalla vapaaehtoisena, John sanoo.

John on osallistunut Punaisen Ristin järjestämiin koulutuksiin, joissa osallistujille on kerrottu, kuinka lehmien lääkitseminen tapahtuu.  

– Tästä toimenpiteestä on paljon hyötyä eläimille, sillä lääkkeiden avulla ne pysyvät terveempinä ja niiden vastustuskyky paranee. Lehmät ovat tärkeä elinkeino monelle täällä, John toteaa.  

Lääkeannoksen jälkeen lehmät hyppäävät vesitankkiin, johon on lisätty kemikaaleja. Tankki on noin 2–3 metriä syvä, ja noin 4 metriä pitkä. Lehmät kastuvat siis kauttaaltaan, kun ne hyppäävät tankkiin. Kemikaalit vedessä puolestaan poistavat mahdolliset ulkoiset loiset, kuten esimerkiksi punkit.  

Kun lehmät ovat saaneet kylpynsä, ne pääsevät hetkeksi kuivattelemaan itseään. Tänä aikana Zimbabwen Punaisen Ristin vapaaehtoinen Margret Sialinda, 50, laskee tarkasti hoidetut lehmät.  

– Olen toiminut vapaaehtoisena jo 12 vuotta. Ryhdyin vapaaehtoiseksi, koska halusin auttaa ihmisiä: olen ollut antamassa erilaisia koulutuksia, liittyen esimerkiksi ensiapuun ja kuukautishygieniaan. Tänään olen laskemassa hoidettuja lehmiä, joten vapaaehtoisena pääsee tekemään hyvin erilaisia tehtäviä, Margret naurahtaa.  

– Tällä hetkellä 375 lehmää on hoidettu, mutta on vielä aamupäivä. Hoidettavia lehmiä on vielä monta jonossa, Margret toteaa. 

"Ilmastonmuutos on meille jo nyt todellisuutta”

Vivian Saba, 36, katsoo murheellisena peltoaan. Hän oli istuttanut helmihirssiä, joka on lajike, joka pärjää paremmin kuivissa olosuhteissa kuin esimerkiksi maissi. Hän on jo korjannut vähäisen satonsa, mitä oli mahdollista kerätä kuivuuden kurittamalta pellolta.

– Sain yhteensä kuusi ämpäriä hirssiä kerättyä pelloltani. Vaikka se ei ole paljon, olen silti tyytyväinen, että sain edes sen verran, Vivian sanoo.  

Vivian oli saanut koulutusta maanviljelyyn ja hirssin siemeniä Punaiselta Ristiltä. Koulutuksissa oli esimerkiksi kerrottu paremmin kuivuutta kestävistä lajikkeista ja uusista, ilmastoviisaista viljelymenetelmistä. Vivian myös jakoi oppimaansa muille yhteisönsä jäsenille. Kuivuus oli silti liian voimakas, että viljelykset olisivat selvinneet täysin.

– Vaikka en saanutkaan paljon satoa tänä vuonna, sain tärkeitä neuvoja Punaiselta Ristiltä. Ilmastonmuutos on meille jo nyt todellisuutta, ja monet asiat ovat vaikeutuneet sen takia. Yhteisöni on oppinut ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista Punaisen Ristin vapaaehtoisten kautta, Vivian kertoo.  

Vivianilla on kuitenkin kotonaan keittiöpuutarha, jonka rakentamiseen hän sai myös apua Punaiselta Ristiltä. Keittiöpuutarhan ansiosta hän pystyy saamaan pieniä määriä vihanneksia ympäri vuoden.

– Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen vaatii kovasti ponnisteluja. On tärkeää olla varasuunnitelmia, kuten tämä keittiöpuutarha on minulle. Eläminen täällä olisi mahdotonta ilman tätä puutarhaa, Vivian sanoo.  

Ilmastonmuutos on meille jo nyt todellisuutta, ja monet asiat ovat vaikeutuneet sen takia.

Vivian on istuttanut keittiöpuutarhaansa erilaisia vihanneksia, kuten okraa, porkkanoita ja tomaatteja. Hänen perheensä saa pian nauttia keittiöpuutarhan antimia ja Vivian myös toivoo pystyvänsä myymään osan vihanneksista. 

– Minulla ei ollut juurikaan mahdollisuuksia käydä kouluja, kun olin nuori. Mutta minulla on kuitenkin unelma siitä, että voisin vielä joku päivä olla yrittäjä ja tienata kokopäiväisesti maanviljelyllä. Punaisen Ristin koulutukset ovat auttaneet unelmani tavoittelussa, Vivian kertoo.   

Yhteisöpuutarha tuo turvaa

– Kun näen kasvien kasvavan puutarhassa, koen sisäistä rauhaa. Olen onnellinen työskennellessäni kasvien keskellä, Lumba Munkombwe, 34, kertoo. Hänellä on selässä mukanaan vähän alle kaksivuotias tyttärensä, Priviledge.

Lumba on yksi 55 viljelijästä, jotka huolehtivat yhteisöpuutarhasta ja hedelmätarhasta. Viljelykset yhteisöpuutarhassa ja hedelmätarhassa aloitettiin Punaisen Ristin toimesta, kun oli selvää, että kuivuus tuhoaisi pelloilta saatavat sadot.

Yhteisöpuutarhan ja hedelmätarhan avulla moni perhe saa ruokaa, ja he pystyvät parantamaan sopeutumiskykyään ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. 

– Tämä vuosi oli huono maanviljelyksen kannalta, ja kuivuuden takia en saanut satoa. Yhteisöpuutarhan ja hedelmätarhan avulla perheeni kuitenkin selviää, Lumba sanoo. 

Lumba on saanut maatalouskoulutusta Punaiselta Ristiltä. Vapaaehtoiset opettivat hänelle ja muille yhteisöpuutarhaa käyttäville viljelijöille, kuinka esimerkiksi kaivaa rivit kasveja varten ja mitä lannoitteita tulee käyttää. 

Yhteisöpuutarhaan on istutettu esimerkiksi tomaatteja, porkkanoita ja salaattia, kun taas hedelmätarhasta viljelijät tulevat saamaan muun muassa mangoja, papaijoja ja sitruunoita. Satoa pitäisi päästä korjaamaan noin kolmen kuukauden kuluttua.

Puutarhan hoitaminen on kovaa työtä, sillä kasvien taimet on kasteltava joka päivä. Onneksi puutarhan lähellä on koulu, josta viljelijät saavat vettä. 

– Puutarha ja hedelmätarha tuovat minulle ja muille hyvin paljon iloa ja turvallisuuden tunnetta tulevaisuudesta, Lumba sanoo hymyillen.  

Kuivuutta vastaan ennakkovaroitusjärjestelmän avulla

Zimbabwen Punaisen Ristin vapaaehtoisella Dube Munkombwella, 43, on äärimmäisen tärkeä tehtävä. Hänen pihallaan on sademittari, joka on tarkoitettu sademäärän mittaamiseen. Duben tehtävä on seurata sademittaria päivittäin ja kirjoittaa sademäärät ylös vihkoon.

Punainen Risti on jakanut Bingan alueelle yhteensä 15 sademittaria. Sademittareiden avulla yhteisöt saavat paikallista tietoa sateiden määrästä ja niiden jakautumisesta alueelle.

Ilman sademittareita he olisivat riippuvaisia Zimbabwen Ilmatieteen laitoksen tiedoista, jotka eivät ole paikallisia. Sademittarit auttavat myös keräämään dataa muuttuvasta ilmastosta pidemmällä aikavälillä.  

– Sademittari ei ole minun henkilökohtaista omaisuuttani, vaan se on koko kylää varten. Minun tehtävänäni on seurata sademittaria ja jakaa muistiinpanoni kyläkokouksissa, joita pidämme kuukausittain. Lähetän tiedot myös paikallisille maatalousviranomaisille, Dube kertoo.  

Sademittarit toimivat ennakkovaroitusjärjestelmänä yhteisöille. Kun ensimmäiset merkit kuivuudesta alkoivat näkyä sademittareiden avulla, yhteisöt ryhtyivät toimimaan ennakoivasti. Zimbabwen Punaisen Ristin vapaaehtoiset, kuten Dube, olivat merkittävässä asemassa. 

– Aloimme jakamaan tietoa yhteisön jäsenille lähenevästä kuivuudesta. Neuvoimme ihmisiä esimerkiksi siirtämään karjansa lähemmäksi jokea. Jaoimme myös viljelyyn liittyviä neuvoja: puhuimme esimerkiksi kastelujärjestelmien tärkeydestä sekä hedelmätarhojen merkityksestä yhteisöille, Dube selittää.

Sademittareista on hyötyä myös silloin, jos sadetta tulee liikaa, ja tulvat uhkaavat. Dube kertoo, että Zimbabwen Punainen Risti on varautunut siihenkin mahdollisuuteen. 

– Vapaaehtoiset jakaisivat ja levittäisivät tietoa etukäteen, ennen kuin tulva tapahtuisi. Tekisimme kotikäyntejä, mutta Punaisen Ristin vapaaehtoiset pystyisivät jakamaan tietoa myös tekstiviestien ja WhatsApp-ryhmien kautta, jotta kaikki ihmiset saataisiin tavoitettua, Dube kertoo.

Dube on ylpeä vastuullisesta tehtävästään sademittarin seuraajana.  

– Tämä on äärettömän tärkeä tehtävä. Saan paljon iloa siitä, että voin palvella yhteisöäni tällä tavalla. Suoritan tehtäväni aina huolella, Dube sanoo.