Pienlainan turvin takaisin opin tielle Sierra Leonessa

Teemme töitä yhdessä Islannin ja Sierra Leonen Punaisten Ristien kanssa kuudessa piirikunnassa muun muassa seksuaali- ja lisääntymisterveyden sekä naisten ja tyttöjen aseman parantamiseksi. Olemme esimerkiksi rakentaneet ja kunnostaneet kaivoja, sekä kouluttaneet yhteisöjä.

Yksi merkittävä osa hanketta ovat nuorille naisille suunnatut pienlainat. Pitkästä sisällissodasta ja muun muassa kolera- ja ebolavirusepidemioista toipuva Sierra Leone on yksi maailman köyhimmistä maista.

Äitiys- ja lapsikuolleisuusluvut ovat maailman korkeimpia ja lapsiavioliitot ja teiniraskaudet hälyttävän yleisiä. Useampi kuin joka viides sierraleonelaistyttö tulee raskaaksi 15–19-vuoden iässä.

Nuoret äidit panostavat tulevaisuuteen

Bon piirikunnassa nuorista naisista moni on tullut hyvin varhain äidiksi. Yksi heistä on 17-vuotias Magdaline. Hän kertoo kasvaneensa viisilapsisessa perheessä, jossa vanhemmat pyrkivät hankkimaan elantonsa viljelemällä riisiä ja kassavaa eli maniokkia. Perheen varat olivat tiukoilla, eikä heillä ollut antaa tyttärelle lounasta kouluun vietäväksi.

– Olin aina hyvin nälissäni. Koulussa oli poika, joka alkoi auttaa minua ja tuoda minulle ruokaa, Magdaline kertoo vakavana.

– Meistä tuli ensin ystäviä, ja sitten hän kiinnostui minusta. Hän ehdotti, että alkaisin hänen vaimokseen.

Magdaline oli 14, kun hän huomasi olevansa raskaana. Asiasta kuultuaan lapsen tuleva isä karkasi kotikylästä eikä ole sen koommin pitänyt Magdalineen yhteyttä.

Raskauden ja äitiyden myötä Magdaline joutui jäämään pois koulusta.

– Se oli hyvin yksinäistä aikaa, ja minulla oli vaikeaa vauvan kanssa, hän muistelee.

Kun Punaisen Ristin hanke Magdalinen kotikylässä alkoi, hän ilmoittautui heti mukaan. Kylään perustettiin nuorten naisten ryhmä, joka pääsi osallistumaan koulutuksiin ja alkoi pienlainan turvin tehdä bisnestä. Naiset alkoivat kulkea kaupunkiin ja toisiin kyliin ostamaan ruokatarvikkeita kuten riisiä tai kalaa ja myydä niitä oman kylänsä asukkaille.

Toivon, että tyttärenikin pääsee aikanaan kouluun, ja paras tapa varmistaa se on, että opiskelen nyt itse.

– Tuotot palautetaan ryhmälle, ja niillä tehdään hankintoja. Minä päätin ostaa itselleni kengät, koululaukun ja koulukirjat voidakseni palata opintojen pariin, Magdaline kertoo.

Magdaline on muuttanut asumaan isoäitinsä luokse. Koulupäivien ajaksi hän jättää tyttärensä mummon hoitoon ja panostaa täysillä opintoihinsa. Tavoitteet ovat korkealla.

– Haluan opiskella sairaanhoitajaksi, jotta voin pitää vanhemmistani huolta. Toivon, että tyttärenikin pääsee aikanaan kouluun, ja paras tapa varmistaa se on, että opiskelen nyt itse, Magdaline sanoo ilon välkähtäessä hänen silmissään.

Magdaline on saanut hankkeemme kautta myös koulutusta seksuaali- ja lisääntymisterveydestä.

– Sen ansiosta tiedän enemmän asioista. Uskon, että ilman koulutusta minulla olisi jo toinen lapsi.

Tietoisuutta lisäämällä osaksi yhteisöä

Myös 17-vuotias Christiana osallistuu naisten ryhmän ruoan myyntiin kyläläisille. Työ on Christianalle tärkeää, sillä hän ei pysty osallistumaan maanviljelyyn perheensä kanssa.

Christianalla on albinismi eli geneettinen poikkeavuus, jonka vuoksi hänen silmänsä ja ihonsa ovat herkkiä voimakkaalle auringonvalolle. Christiana osallistuukin osto- ja myyntityöhön hyvin varhain aamulla tai vasta auringonlaskun jälkeen.

Nyt hän istuskelee katoksen alla muiden tyttöjen seurassa iloisesti jutellen, mutta aina näin ei ole ollut.

– Ennen vietin suurimman osan ajastani yksin kotona, Christiana kertoo.

– Jos menin vaikka joelle hakemaan vettä, muut kyläläiset eivät uskaltaneet mennä sinne minun jälkeeni. He pelkäsivät, että tartutan heihin albinismin.

– Sulkeuduin siis kotiini. Kävin kyllä koulussa, mutta sielläkin minua kiusattiin.

Christianan mukaan tilanne on parantunut radikaalisti Punaisen Ristin hankkeen myötä. Kyläläisille on järjestetty koulutuksia, joissa heille on muun muassa selitetty, että albinismi johtuu geenimuutoksesta eikä se ole tarttuva sairaus. Nyt kaikki suhtautuvat Christianaan aivan eri tavoin kuin ennen.

– Minut otettiin pikkuhiljaa mukaan juttuihin, ja kaikki näkivät, että siitä ei seuraa mitään pahaa. Kyläläiset eivät enää pelkää vaan hyväksyvät minut. Nyt voin viettää aikaa muiden kanssa ihan tavallisesti, jutella ja syödä yhdessä.

Christiana on kahden lapsen yksinhuoltaja. Ensimmäisen lapsensa hän sai jo 12-vuotiaana. Tulevaisuudessa nuori äiti sanoo aikovansa panostaa siihen, että saa hankittua itselleen ammatin ja pitää perheestään huolta.

– Elämä on nyt monin verroin parempaa, Christiana sanoo.

Vapaaehtoiset tyttöjen asialla

Naapuripiirikunnan Pujehunissa 23-vuotias kassavanviljelijä Issa kertoo toiminnastaan Punaisen Ristin vapaaehtoisena. Viiden lapsen isä kulkee talosta taloon ja keskustelee tyttöjen ja heidän vanhempiensa kanssa koulutuksen merkityksestä.

– Yhteisömme ihmisillä on heikosti kykyjä pitää huolta lasten koulunkäynnistä, koska elämä on taloudellisesti niin niukkaa. Lisäksi monet tytöt tulevat raskaaksi jo alakoulussa, Issa kertoo.

– Valitettavan usein käy niin, ettei tytöllä ole varaa lounaaseen koulussa. Sitten joku poika alkaa auttaa tyttöä rahallisesti ja pyytää vastapalvelukseksi seksiä. Sen jälkeen raskaaksi tullut tyttö joutuu jättämään koulun kesken.

Issan mukaan on tärkeää varmistaa, että tytöt eivät lapsen saatuaan ainoastaan palaa kouluun, vaan myös pysyvät siellä. Siihen hän pyrkii vaikuttamaan kohtaamalla ja kannustamalla tyttöjä.

Olen iloinen ja ylpeä siitä, että voin tehdä vapaaehtoistyötä ja auttaa yhteisöämme kehittymään.

– Minun tehtäväni on vakuuttaa heille, ettei peli ole menetetty. Vaikka on saanut lapsen, on mahdollista opiskella, ja siitä on paljon hyötyä tulevaisuudessa. Moni tyttö on jo palannut kouluun. Tapaan heitä säännöllisesti ja yritän varmistaa, että he jaksavat jatkaa.

Issa sanoo iloitsevansa siitä, miten ihmisten asenteet ovat Punaisen Ristin hankkeen kautta kehittyneet. Kyläyhteisön sisällä on perustettu muun muassa isien, äitien ja nuorten naisten ryhmiä, joissa keskustellaan, toimitaan yhdessä ja saadaan koulutusta.

– Ennen me isät esimerkiksi uskoimme, että lasten kanssa ei voi puhua tietyistä asioista, koska ne ovat tabuja. Nyt ymmärrämme, että kaikista asioista pitää voida puhua, myös seksuaaliterveydestä. Erityisen tärkeää se on nuorten kohdalla, jos heillä on vaikeaa.

Issan mukaan teiniraskaudet ovat tietoisuuden lisääntymisen myötä vähenemässä.

– Ihmiset ovat alkaneet ottaa uudella tavalla vastuuta. Meidän täytyy yhdessä pitää huolta siitä, että saamme lastemme perusasiat turvattua ja että pidämme huolta yhteisöstämme.

– Olen iloinen ja ylpeä siitä, että voin tehdä vapaaehtoistyötä ja auttaa yhteisöämme kehittymään, Issa sanoo.

Alkuperäisen artikkelin Punaisen Ristin 1/2024 Avun maailma -lehteen kirjoitti Aija Salovaara. Täyspitkä artikkeli on luettavissa lehden printtiversiossa sekä maksutta lehden näköisversiossa Lehtiluukussa.