Iloa ja rohkeutta Punaisen Ristin Kaverikerhosta

Ahlainen on maaseutumainen kaupunginosa merellisessä Porissa, reilun parinkymmenen kilometrin päässä Porin torista.

Pikkukylällä ei ole itsestään selvää, että lapset pääsevät kaupunkiin harrastuksiin, joten puuhaa ja tekemistä pitää olla tarjolla lähempänä. Sitä varten Ahlaisissa on hiljattain perustettu Punaisen Ristin Kaverikerho, joka on herättänyt melkoista innostusta.

Ahlaisten koulun reilusta 50 oppilaasta noin 15 käy tai on käynyt kerhon tapaamisissa. Se tekee 30 prosenttia kylän alakoululaisista.

Kerholaisten Nallekarhu

Kaverikerho on suunnattu 1.–3. luokkalaisille. Kerhon varsinaisena vetäjänä toimii kuudesluokkalainen Maija Tammisto.

Reippaan partiolaisen ja vapaapalokuntalaisen houkutteli tehtävään hänen mumminsa, joka on pitkän linjan vapaaehtoinen Punaisessa Ristissä.

– Lopulta suostuin, mutta kyllä se pientä lämmittelyä vaati, Maija hymyilee.

Maijan tukena kerhon vetäjänä toimii Punaisen Ristin Satakunnan piirin nuorisotoiminnan kehittäjä Mari Kotolahti. Hän muistuttaa, että kerho kehittyy koko ajan ja hakee vielä muotoaan. Toiminta on vasta alussa.

Lapset saavat itse määrittää toimintaa vetäjän johdolla.

Myös Ahlaisten osaston puheenjohtaja Sirpa Tamminen hääräilee Kaverikerhon taustalla.

– Me aikuiset kannamme kerhon kokoontumisissa vastuun, mutta lapset saavat itse määrittää toimintaa vetäjän johdolla, Tamminen kuvaa.

Kaverikerho kokoontuu kahden viikon välein 1,5 tuntia kerrallaan. Syksyn tapaamisissa on muun muassa askarreltu ja pelattu paljon pelejä. Kerhon myötä Maija on saavuttanut aseman pienempien idolina.

– Olen saanut lempinimen Nallekarhu. En tosin tiedä, mistä se tulee, hän nauraa.

Kaveritaitoja ja toisten seuraa

Mari Kotolahti on työssään paljon tekemisissä lasten ja nuorten yksinäisyyden ja kaveritaitojen parissa.

– Esimerkiksi opettajilta tulee runsaasti yhteydenottoja koskien juuri kaveritaitojen puutetta ja sitä, mitä asialle voisi tehdä ja millaista apua meiltä voisi saada, hän kertoo.

– Kaveritaidot on tärkeä oppia, sillä niiden varassa mennään läpi koko elämän. Ja mitä varhaisemmassa vaiheessa taidot opitaan, sen helpompaa arki on.

Punaisen Ristin Kaveritaitoja-ohjelma ja Kaveritaitoja Muumien tapaan -oppimateriaali tarjoavatkin välineitä kenen tahansa käyttöön.

– Olemme käyneet niitä läpi myös Kaverikerhossa, ja niitä sai myös piirtää paperille, Maija ja Mari kertovat.

Kaveritaidot on tärkeä oppia, sillä niiden varassa mennään läpi koko elämän.

Kun kerho alkoi, porukassa nousi esiin ajatus yhteisten sääntöjen luomisesta. Niinpä ensimmäisessä tapaamisessa luotiin säännöt, jotka lapset itse keksivät.

– Sitten jokainen allekirjoitti paperin, Maija kertoo ja näyttää sääntöplakaattia.

– Sääntöihin on varmasti myös helpompi sitoutua, kun niitä on ollut itse laatimassa, Kotolahti sanoo.

Sitähän koko elämä on pohjimmiltaan: neuvottelua, yhteisten sääntöjen sopimista ja niiden noudattamista. Kaverikerho on jo nyt osoittautunut erittäin toimivaksi.

– Meillä on nähty esimerkiksi sellaista, että joku koulussa yksinäinen onkin täällä, pienessä ryhmässä, uskaltanut tulla mukaan ja löytänyt ainakin yhden turvallisen kaverin, Maija pohtii.

– Itse saan koulussa halailla ahkerasti pienempiä, jotka tulevat kainaloon kiinni ja kyselevät, koska seuraava Kaverikerho on.

Jatkuvuutta tulevaan

Vaikka itse kerho on suunnattu lapsille ja nuorille, Mari Kotolahti toivoo sen vievän tietoa Punaisen Ristin toiminnasta myös perheisiin.

– Lasten ja nuorten tietoisuutta Punaisesta Rististä olisi hyvä lisätä. Paikallisen toiminnan, kuten juuri tämän kerhon, kautta kerholaiset oppivat tuntemaan järjestöä, Kotolahti pohtii.

– Se tukee myös toiminnan jatkuvuutta. Aivan varmasti näistäkin kerholaisista joku palaa järjestöön myöhemmin. Toiminta on niin monipuolista.

Meillä on nähty esimerkiksi sellaista, että joku koulussa yksinäinen onkin täällä, pienessä ryhmässä, uskaltanut tulla mukaan ja löytänyt ainakin yhden turvallisen kaverin.

Myös Maija on jo pohtinut tulevaa. Hän aloittaa syksyllä Porin Lyseon yrittäjyysluokalla yläkoulun.

– Mutta kyllä minä Kaverikerhon vetämistä jatkan seiskallakin, hän lupaa.

Alkuperäisen artikkelin Punaisen Ristin 1/2024 Avun maailma -lehteen kirjoitti Elina Wallin. Täyspitkä artikkeli on luettavissa lehden printtiversiossa sekä maksutta lehden näköisversiossa Lehtiluukussa.